mustasilmä
substantiivi
-
Ihminen, jolla on mustat tai tummat silmät.
Mustasilmä tyttö katseli mietteliäänä ikkunasta.
Taivutus
yks. nom. mustasilmä, yks. gen. mustasilmän, yks. part. mustasilmää, yks. ill. mustasilmään, mon. gen. mustasilmien mustasilmäin, mon. part. mustasilmiä, mon. ill. mustasilmiin.
Esimerkit
Hänellä oli mustasilmä tappelun jälkeen.
Mustasilmän paraneminen vie aikaa.
Mustasilmä peitettiin meikillä.
Etymologia
Koostuu sanoista 'musta' ja 'silmä'
Käännökset
Riimisanakirja
mustasilmä rimmaa näiden kanssa:
silmä, tummasilmä, kadesilmä, pistesilmä, pikisilmä, pelisilmä, mantelisilmä, killisilmä, sinisilmä
Läheisiä sanoja
mustarastas, mustarousku, mustaruuti, mustasilmä, mustasilmäinen, mustasukkainen