myntti
substantiivi
-
Kolikko tai muu rahallinen esine.
Hän löysi vanhan myntin maan uumenista.
Taivutus
yks. nom. myntti, yks. gen. myntin, yks. part. mynttiä, yks. ill. mynttiin, mon. gen. mynttien, mon. part. mynttejä, mon. ill. myntteihin.
Esimerkit
Hänelle annettiin vanha hopeinen myntti.
Myntti on valuuttaa rahataloudessa.
Kokoelmaan lisättiin uusi myntti.
Etymologia
germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat viro münt, ruotsi mynt. Englanniksi coin
Käännökset
Slangisanakirja
-
raha
-
mynttiä, lyö: maine / "mainos" : Montgomerystä on ny ihan turhaa lyöty karseeta mynttiä.
Riimisanakirja
myntti rimmaa näiden kanssa:
pedantti, antioksidantti, komendantti, redundantti, sekundantti, elefantti, elegantti, arrogantti, hantti, variantti