männikkö

substantiivi

1. kuusien tai mäntyjen kasvupaikka

   Männikkö on rauhallinen paikka kävelyyn.

Taivutus

yks. nom. männikkö, yks. gen. männikön, yks. part. männikköä, yks. ill. männikköön, mon. gen. männikköjen männiköiden männiköitten, mon. part. männikköjä männiköitä, mon. ill. männikköihin männiköihin.

Synonyymisanakirja

männikkö

1. havumetsä, mäntymetsä, mänty, honka, petäjä, mänty, mänty, piina, kaivata, ikävöidä, riutua ikävästä.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Männikkö kasvoi tiheänä metsän reunalla.
Metsässä oli vanha männikkö.
Männikkö levittäytyi laajalle alueelle.

Käännökset

Riimisanakirja

männikkö rimmaa näiden kanssa:

kymmenikkö, heinikkö

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

mämmikoura, mämmirove, mämmituokkonen, männikkö, männistö, männynhavu