naava
substantiivi
-
Puun kaarnalla kasvava jäkälä.
Tunturikoivun oksilla roikkuva naava heilui tuulessa.
Taivutus
yks. nom. naava, yks. gen. naavan, yks. part. naavaa, yks. ill. naavaan, mon. gen. naavojen naavain, mon. part. naavoja, mon. ill. naavoihin.
Esimerkit
Vanha puu oli täynnä naavaa.
Naavaa kasvaa usein kosteilla alueilla.
Naava on merkki puhtaasta ilmasta ja ympäristöstä.
Etymologia
Vanha suomalainen sana, saattaa liittyä karvaa tarkoittaviin sanoihin.
nagwa, germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi). Englanniksi beard lichen
Käännökset
| englanti |
beard moss |
Liittyvät sanat
partaLäheisiä sanoja
naarmuuntua, naatti, naattinauris, naava, naavainen, naavajäkälä