oikeustaistelu
substantiivi
-
Oikeudenkäynti tai muu oikeudellinen prosessi, jossa pyritään puolustamaan oikeuksia.
He käynnistivät oikeustaistelun saadakseen korvauksia.
Taivutus
yks. nom. oikeustaistelu, yks. gen. oikeustaistelun, yks. part. oikeustaistelua, yks. ill. oikeustaisteluun, mon. gen. oikeustaistelujen oikeustaisteluiden oikeustaisteluitten, mon. part. oikeustaisteluja oikeustaisteluita, mon. ill. oikeustaisteluihin.
Esimerkit
Oikeustaistelu kesti useita vuosia.
Hän valmistautui pitkään oikeustaisteluun.
Oikeustaistelun lopputulos oli hänen edukseen.
Etymologia
Yhdistelmä 'oikeus' (laki) ja 'taistelu' (kamppailu)
Käännökset
Riimisanakirja
oikeustaistelu rimmaa näiden kanssa:
haistelu, taistelu, maataistelu, rajataistelu, luokkataistelu, ilmataistelu, valtataistelu, torjuntataistelu, lähitaistelu, materiaalitaistelu
Läheisiä sanoja
oikeusseuraus, oikeussuoja, oikeussäännös, oikeustaistelu, oikeustaju, oikeustalo