oikeustutkinto

substantiivi

1. Ala, josta saadaan pätevyys harjoittaa oikeudellista toimintaa tai työskennellä oikeudellisilla aloilla.

   Hän suoritti oikeustutkinnon yliopistossa.

Taivutus

yks. nom. oikeustutkinto, yks. gen. oikeustutkinnon, yks. part. oikeustutkintoa, yks. ill. oikeustutkintoon, mon. gen. oikeustutkintojen, mon. part. oikeustutkintoja, mon. ill. oikeustutkintoihin.

Synonyymisanakirja

oikeustutkinto

1. juridinen tutkinto.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Oikeustutkinnon suorittaminen on vaativa prosessi.
Hän valmistui oikeustutkinnosta kiitettävin arvosanoin.
Oikeustutkinto avaa ovia moniin uramahdollisuuksiin.

Käännökset

Riimisanakirja

oikeustutkinto rimmaa näiden kanssa:

tutkinto, virkatutkinto, saarnalupatutkinto, pastoraalitutkinto, kielitutkinto, välitutkinto, diplomitutkinto, ammattitutkinto, kuljettajantutkinto, arkkitehdintutkinto

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

oikeustoimikelpoinen, oikeustoimikelpoisuus, oikeusturva, oikeustutkinto, oikeusupseeri, oikeusvaikutus