oksa
substantiivi
-
puun tai pensaan haarautuva osa, joka kasvaa rungosta tai varresta
Orava loikki oksalta toiselle.
Taivutus
yks. nom. oksa, yks. gen. oksan, yks. part. oksaa, yks. ill. oksaan, mon. gen. oksien oksain, mon. part. oksia, mon. ill. oksiin.
Esimerkit
Puutarhassa kasvoi pitkä oksa.
Lintu istui oksalla laulamassa.
Tuuli heilutteli puiden oksia.
Etymologia
suomalais-volgalainen oksa; sukulaissanat viro oks, karjala oksu, pohjoissaame oaksi. Englanniksi branch
Käännökset
Sanonnat
"Linnut laulavat silloin kun oksa katkeaa, koska ne tietävät että niillä on siivet."
"Mitä vanhempi puu, sitä kovempi oksa."
"Oksa kertoo, mistä rungosta se tulee."
"Vanahetessa oksa kovenoo."
Riimisanakirja
oksa rimmaa näiden kanssa:
alaoksa, latvaoksa, mistelinoksa, pajunoksa, puunoksa, havunoksa, koivunoksa, jalonnusoksa, yläoksa
Liittyvät sanat
hako, virpi, ritva, alaviistoon, alaviistossaLäheisiä sanoja
okrankeltainen, okranväri, okranvärinen, oksa, oksaalihappo, oksahanka