onkalo
substantiivi
-
syvennys tai luola maan tai kallion sisässä
Karhu vetäytyi onkaloon talviunille.
Taivutus
yks. nom. onkalo, yks. gen. onkalon, yks. part. onkaloa, yks. ill. onkaloon, mon. gen. onkalojen onkaloiden onkaloitten, mon. part. onkaloja onkaloita, mon. ill. onkaloihin.
Esimerkit
Kallion sisällä oli suuri onkalo.
Hän menetti taskulamppunsa onkalossa.
Onkalosta löytyi piilossa olleita esineitä.
Etymologia
Lainaa karjalan kielestä, jossa tarkoittaa luola tai kolo.
suomalais-ugrilainen kantakieli wongke. Englanniksi cave, hollow
Käännökset
| englanti |
hollow cavern enclosed space |
Liittyvät sanat
umpiperäinen, ontelo, kieppiLäheisiä sanoja
ongenkoukku, ongenvapa, onginta, onkalo, onki, onkia