onnekkuus
substantiivi
-
ominaisuus tai tila, jossa ollaan onnellisia sattumalta
Hänen onnekkuutensa lotossa oli uskomatonta.
Taivutus
yks. nom. onnekkuus, yks. gen. onnekkuuden, yks. part. onnekkuutta, yks. ill. onnekkuuteen, mon. gen. onnekkuuksien, mon. part. onnekkuuksia, mon. ill. onnekkuuksiin.
Esimerkit
Hänen onnekkuutensa on vaikuttavaa.
Onnekkuus on usein tärkeää menestyksessä.
Hän saa kiittää onnekkuuttaan selviytymisestään.
Käännökset
| englanti |
luckiness fortuitousness |
| ranska | hasard (m) |
| saksa | Zufälligkeit (f) |
| venäjä | случа́йность (f) |
Riimisanakirja
onnekkuus rimmaa näiden kanssa:
toimekkuus, ponnekkuus, sapekkuus, nuorekkuus, tuloksekkuus, lapsekkuus
Läheisiä sanoja
onnahtelu, onnekas, onnekkaasti, onnekkuus, onneksi, onnela