ontelo
substantiivi
-
Tyhjä tai ontto tila jonkin sisällä, esimerkiksi kehon rakenne tai rakenne materiaalissa.
Hammaslääkärissä havaittiin pieni ontelo.
Taivutus
yks. nom. ontelo, yks. gen. ontelon, yks. part. onteloa, yks. ill. onteloon, mon. gen. ontelojen onteloiden onteloitten, mon. part. onteloja onteloita, mon. ill. onteloihin.
Esimerkit
Hampaassa oli syvä ontelo.
Rakennuksen seinässä oli pieni ontelo.
Ontelo oli täynnä vettä.
Etymologia
Johdettu samasta kantasanasta kuin 'ontto', viittaa tyhjään tai koveraan tilaan.
Käännökset
| englanti |
sinus lumen bodily cavity, cavity |
| venäjä | гастра́льная по́лость (f) sc=Cyrl, па́зуха (f), углубле́ние |
| ranska | sinus (m) |
| saksa | Sinus (m), qualifieraranasal Nasennebenhöhle (f), Vertiefung (f), Winkel (m), Aushöhlung (f), qualifieronstruction Nische |
| unkari | üreg, mélyedés, zug |
| italia | seno (m), incavo (m) |
| puola | zatoka (f) |
| romania | sinus |
| ruotsi | utrymme, spel, mån |
Riimisanakirja
ontelo rimmaa näiden kanssa:
ilmaontelo, vatsaontelo, otsaontelo, rintaontelo, välikorvaontelo, kajeontelo, solunesteontelo, hontelo, poskiontelo
Liittyvät sanat
kaviteetti, luumen, ventrikkeli, serooma, resonanssionteloLäheisiä sanoja
onomastiikka, onomatopoeettinen, onomatopoieettinen, ontelo, onteloammus, onteloeläin