onteloitua

verbi

  1. Muodostaa onttoja tiloja itsessään tai jossakin aineessa.

    Kallio alkoi onteloitua ajan myötä.
Taivutus

yks. nom. onteloitua, yks. gen. onteloidun, yks. part. onteloitui, yks. ill. onteloituisi, mon. gen. onteloitukoon, mon. part. onteloitunut, mon. ill. onteloiduttiin.

Synonyymisanakirja

onteloitua

  1. muuttua onteloksi, tullaan reikäiseksi.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Luonto voi onteloitua ajan myötä.
Kallio alkoi onteloitua vuosien kuluessa.
Joissakin puissa onteloituminen on yleistä.

Riimisanakirja

onteloitua rimmaa näiden kanssa:

hankaloitua, eskaloitua, tukaloitua, sammaloitua, sirpaloitua, neutraloitua, mataloitua, pirstaloitua, etabloitua, korreloitua

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

onteloeläin, onteloida, onteloinen, onteloitua, ontelokangas, ontelolaatta

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro