oraakkeli
substantiivi
-
henkilö tai asia, joka ennustaa tai antaa neuvoja
Hän kysyi oraakkelilta tulevaisuutensa.
Taivutus
yks. nom. oraakkeli, yks. gen. oraakkelin, yks. part. oraakkelia, yks. ill. oraakkeliin, mon. gen. oraakkelien oraakkeleiden oraakkeleitten, mon. part. oraakkeleja oraakkeleita, mon. ill. oraakkeleihin.
Esimerkit
Kreikkalaiset uskoivat oraakkelin ennustuksiin.
Oraakkeli antoi arvoituksellisen vastauksen.
Hän matkusti kuulemaan oraakkelin sanoja.
Oraakkeli oli temppelin tärkein hahmo.
Juhlapuheen pitäjä toimi ikään kuin oraakkelina.
Etymologia
Peräisin latinan sanasta 'oraculum', joka tarkoittaa paikkaa tai henkilöä, jolta saadaan vastauksia tai ennustuksia.
Käännökset
Sitaatit
"Menneisyys on oraakkeli, vain tulevaisuuden rakennusmestarit ymmärtävät sen kieltä."
Läheisiä sanoja
opuntia, opus, ora, oraakkeli, oraakkelimainen, oraakkelimaisesti