orpo
substantiivi
-
lapsi, joka on jäänyt ilman vanhempia
Orpo tyttö löysi kodin ystävällisestä perheestä.
Taivutus
yks. nom. orpo, yks. gen. orvon, yks. part. orpoa, yks. ill. orpoon, mon. gen. orpojen, mon. part. orpoja, mon. ill. orpoihin.
Esimerkit
Orpo poika etsi uutta kotia.
Hän tunsi olonsa orvoksi uudessa kaupungissa.
Orpo tyttö löysi turvaa ystävästään.
Etymologia
Ikivanha suomalainen sana, tarkoittaa vanhempansa menettänyttä lasta.
suomalais-ugrilainen kantakieli orpa; sukulaissanat viro orb, karjala orbo, pohjoissaame oarbbis, unkari arva. Englanniksi orphan
Käännökset
| englanti |
parentless, unparented orphan |
Slangisanakirja
-
yksinäinen (olo) : Tsittasin siin snadisti orpona.
Sanonnat
"On ku orpo piru maailmalla."
"Totuus on orpo (Saksalainen)."
Liittyvät sanat
lapsiraukka, äiditön, huutolainen, isätönLäheisiä sanoja
ornitologia, ornitologinen, orpana, orpo, orpokoti, orpolapsi