otsalohko
substantiivi
-
Aivojen etuosa, joka säätelee päätöksentekoa ja persoonallisuutta.
Tutkimus keskittyi otsalohkon toimintoihin.
Taivutus
yks. nom. otsalohko, yks. gen. otsalohkon, yks. part. otsalohkoa, yks. ill. otsalohkoon, mon. gen. otsalohkojen, mon. part. otsalohkoja, mon. ill. otsalohkoihin.
Esimerkit
Aivotutkimus paljasti otsalohkon merkityksen käytöksessä.
Otsalohko vastaa monista tärkeistä toiminnoista.
Hän sai vamman otsalohkoonsa.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'otsa' ja 'lohko'.
Käännökset
| englanti |
frontal lobe |
| saksa | Frontallappen (m) |
| kreikka | μετωπιαίος λοβός (m) |
| romania | lob frontal |
| venäjä | лобная доля (f) sc=Cyrl |
| ruotsi | pannlob, frontallob |
Läheisiä sanoja
otsake, otsakihara, otsalamppu, otsalohko, otsaluu, otsanahka