paakku
substantiivi
-
Kiinteä massa, joka koostuu pienistä yhteenliittyneistä osista, kuten maasta tai lumesta.
Maantielle oli muodostunut suuria lumipaakkuja.
Taivutus
yks. nom. paakku, yks. gen. paakun, yks. part. paakkua, yks. ill. paakkuun, mon. gen. paakkujen, mon. part. paakkuja, mon. ill. paakkuihin.
Synonyymisanakirja
paakku
-
kokkare, möykky, pallukka, savikokkare, kimpale, möhkäle, klimppi, klöntti, klöntti, klimppi.
Esimerkit
Paakku muodostui lumeen.
Jää sulaa paakku paakulta.
Pellolla oli suuri savipaakku.
Etymologia
Katso pakka. Englanniksi pack
Käännökset
| englanti |
gobbet gob lump |
| ranska | motte (f), masse, tas, protubérance, renflement (m), bosse (f) |
| saksa | Klumpen (m), Erdklumpen g (m) qualifier earth, Kloß (m) |
| puola | grudka (f) |
| romania | bulgăre (m) |
| venäjä | ком (m), глы́ба (f), вы́ступ (m), комо́к (m) qualifier smaller, буго́р (m) |
| ruotsi | (jord-)klump g, (jord-)koka g, klump |
| kreikka | βόλος (m) |
| unkari | csomó, rög |
| italia | gonfiore (m), gnocco (m) |
| latina | glaeba (f), massa (f), mōlēs (f) |
Liittyvät sanat
kimpale, köntti, kokkare, möykky, raeLäheisiä sanoja
paahtovanukas, paahtua, paakari, paakku, paakkuinen, paakkutaimi