paanu
substantiivi
-
Ohut ja litteä puinen levymäinen katemateriaali, jota käytetään mm. kattopäällysteenä.
Vanhassa kirkossa oli säilynyt alkuperäinen paanukatto.
Taivutus
yks. nom. paanu, yks. gen. paanun, yks. part. paanua, yks. ill. paanuun, mon. gen. paanujen, mon. part. paanuja, mon. ill. paanuihin.
Esimerkit
Vanha kirkko oli katettu puupaanuilla.
Paanujen kunto tarkistettiin ennen talvea.
Katon paanutus kestää usein vuosikymmeniä.
Etymologia
'Paanu' on peräisin ruotsinkielisestä sanasta 'panna', joka tarkoittaa lattialaattaa tai levyä. Sana on lainattu aiempaan rakennustekniikkaan liittyen.
Käännökset
Läheisiä sanoja
paaluvarustus, paanne, paannejää, paanu, paanukatto, paanuttaa