paju

substantiivi

  1. Kasvilaji, joka kuuluu Salix-sukuun, tunnettu taipuvista oksistaan.

    Lammen rannalla kasvoi tuuheita pajupensaita.
Taivutus

yks. nom. paju, yks. gen. pajun, yks. part. pajua, yks. ill. pajuun, mon. gen. pajujen, mon. part. pajuja, mon. ill. pajuihin.

Synonyymisanakirja

paju

  1. pajut, Salix-suku, koripaju, valkopaju, valkosalava, Salix alba, hopeapaju, Salix alba sericea, Salix sericea, puu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Paju kasvaa nopeasti veden äärellä.
Vanha paju taipui myrskyssä.
Hän istutti pajuja puutarhaansa.

Etymologia

Alkuperä balttilaisesta sanasta *pa?šas* 'paju'

kantaurali paye; sukulaissanat viro paju, karjala pajju, unkari fagyal (privet). Englanniksi willow

Riimisanakirja

paju rimmaa näiden kanssa:

hopeapaju, takapaju, koripaju, hanhenpaju

Lisää riimejä

Liittyvät sanat

hopeapaju, koripaju, pajuköysi, pajukasvi, puska

Läheisiä sanoja

pajatso, pajattaa, pajatus, paju, pajukasvi, pajukko

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro