panhuilu
substantiivi
-
puupuhallinsoitin, jossa on eri pituuksisia putkia kauniin äänen tuottamiseksi
Panhuilun sointi oli lumoava konsertissa.
Taivutus
yks. nom. panhuilu, yks. gen. panhuilun, yks. part. panhuilua, yks. ill. panhuiluun, mon. gen. panhuilujen, mon. part. panhuiluja, mon. ill. panhuiluihin.
Esimerkit
Panhuilu on kaunis ja rauhoittava soitin.
Hän osaa soittaa panhuilua taitavasti.
Musiikkikonsertissa kuultiin panhuilua.
Etymologia
Yhdyssana
Käännökset
Läheisiä sanoja
panettelu, paneurooppalainen, paneutua, panhuilu, paniikki, paniikkihäiriö