parku

substantiivi

1. Kova ja jatkuva itku tai valitus.

   Lapsen parku kaikui koko talossa.

Taivutus

yks. nom. parku, yks. gen. parun, yks. part. parkua, yks. ill. parkuun, mon. gen. parkujen, mon. part. parkuja, mon. ill. parkuihin.

Synonyymisanakirja

parku

1. itku, huuto, karjahdus, karjaisu, kiljaisu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vauvan parku kuuluu naapurustoon.
Parku täytti hiljaisen huoneen.
Hänen parkunsa ei jäänyt kuulematta.

Käännökset

Riimisanakirja

parku rimmaa näiden kanssa:

karku

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

parkkiutua, parkkivalo, parkkiyhtiö, parku, parkua, parkuna

Keskustelu

synonyymit: kiljunta nimetön 12.6.2011