penska

substantiivi

1. Nuori tai lapsi, usein käytetty leikillisesti tai halventavasti.

   Penskalla oli tapana leikkiä pihalla koko päivän.

Taivutus

yks. nom. penska, yks. gen. penskan, yks. part. penskaa, yks. ill. penskaan, mon. gen. penskojen penskain, mon. part. penskoja, mon. ill. penskoihin.

Synonyymisanakirja

penska

1. lapsi, lapsukainen, tenava, alaikäinen, pikkumies, muksu, napero, ipana, vintiö, vekara, kersa, pentu, nassikka, skidi, nuori ihminen, nuorukainen.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Mitä tarkoittaa

Penska on suomalaisessa puhekielessä käytetty termi, joka viittaa nuoreen lapseen tai nuoreen henkilöön. Se voi olla leikkisä tai halventava ilmaus riippuen asiayhteydestä. Sana on yleisesti käytössä erityisesti nuorten keskuudessa ja se voi viitata myös nuoriin eläimiin, kuten koiranpennuille. Vaikka sanaa käytetään usein viittaamaan lapsiin, sen sävy voi vaihdella, ja sen käyttö voi olla kontekstiin sidottua.

Esimerkit

Penska pelasi pihalla jalkapalloa.
Penska nukkui rauhallisesti sylissäni.
Hänestä kasvaa kunnon penska.

Käännökset

Slangisanakirja

• lapsi : Penskoja tuli sit joka toinen vuos?

Riimisanakirja

penska rimmaa näiden kanssa:

hanska, nyrkkeilyhanska, ranska, tanska

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

penseä, penseästi, pensionaatti, penska, penslata, penslaus

Keskustelu

Penska sana halventava?? Miten niin? Mieheni on karjalasta ja siellä kutsutaan lapsia penskoiksi tai pennuiksi. Olen pohjalainen ja minusta nuo sanat kuulostavat pahalta. Meilläpäin sanotaan kersa tai kakara ja karjalaisista se kuulostaa pahalta. Sama ristiriita sanoissa akka ja eukko. Murteet on murteita. Kuka sitten päättää mikä on teidän selityksissänne halventavaa?? nimetön 28.3.2016