perussointu

substantiivi

1. Musiikissa sointu, joka muodostaa harmoniaan perustan tai ytimen.

   Kappaleen perussointu oli D-duuri, joka loi kirkkaan soinnin.

Taivutus

yks. nom. perussointu, yks. gen. perussoinnun, yks. part. perussointua, yks. ill. perussointuun, mon. gen. perussointujen, mon. part. perussointuja, mon. ill. perussointuihin.

Synonyymisanakirja

perussointu

1. pääharmoniasointu.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Kappaleessa on käytetty yksinkertaista perussointua.
Perussointu luo pohjan sävellykselle.
Opettelin soittamaan kitaraa perussoinnuin.

Käännökset

Riimisanakirja

perussointu rimmaa näiden kanssa:

sointu, riitasointu, vokaalisointu, nelisointu, mollisointu, kolmisointu, duurisointu, murtosointu, alkusointu

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

perussairaus, perussana, perussidos, perussointu, perussuunta, perussävel