perusteettomuus
substantiivi
-
Tilanne, jossa ei ole olemassa oikeutettua tai selkeää perustaa jollekin.
Perusteettomuus syytöksissä paljastui nopeasti.
Taivutus
yks. nom. perusteettomuus, yks. gen. perusteettomuuden, yks. part. perusteettomuutta, yks. ill. perusteettomuuteen, mon. gen. perusteettomuuksien, mon. part. perusteettomuuksia, mon. ill. perusteettomuuksiin.
Synonyymisanakirja
perusteettomuus
-
aiheettomuus, juurettomuus, aiheettomuus.
Esimerkit
Periaatteellinen perusteettomuus mietityttää.
Perusteettomuus häiritsee toiminnan arviointia.
Oikeudessa tarkasteltiin syytösten perusteettomuutta.
Etymologia
Alkuperä: Substantiivijohdos sanasta 'perusteeton'.
Käännökset
Riimisanakirja
perusteettomuus rimmaa näiden kanssa:
alastomuus, hampaattomuus, selkärangattomuus, rahattomuus, tahattomuus, rauhattomuus, asiattomuus, viattomuus, ajattomuus, rajattomuus
Läheisiä sanoja
perusteellisuus, perusteeton, perusteettomasti, perusteettomuus, perusteilla, perustekijä