piena
substantiivi
-
Kapea puinen tai muu suikea lista, joka kiinnitetään seinän tai muiden puuosien läheisyyteen.
Kiinnitin uuden pienan ikkunan yläpuolelle.
Taivutus
yks. nom. piena, yks. gen. pienan, yks. part. pienaa, yks. ill. pienaan, mon. gen. pienojen pienain, mon. part. pienoja, mon. ill. pienoihin.
Esimerkit
Ikkunan piena oli maalattu valkoiseksi.
Remontissa vaihdettiin oven pienat.
Vanha piena on vuotanut vettä.
Etymologia
Johdettu suomen kielestä tarkoittamaan listaa tai kapeaa puulistaa.
Käännökset
Slangisanakirja
-
pienari: pienoiskivääri : Faijal on klitsussa pienari.
Liittyvät sanat
puola (2)Läheisiä sanoja
pielikki, pielikukka, pielus, piena, pienaakkonen, pienasunto