pienokainen
substantiivi
-
Pieni lapsi tai vauva, joka on hellyttävä ja viaton.
Vanhemmat ihastelivat pienokaistaan puistossa.
Taivutus
yks. nom. pienokainen, yks. gen. pienokaisen, yks. part. pienokaista, yks. ill. pienokaiseen, mon. gen. pienokaisten pienokaisien, mon. part. pienokaisia, mon. ill. pienokaisiin.
Esimerkit
Pienokainen nukkui sikeästi.
Ensimmäinen hampaansa pienokainen sai viime viikolla.
Hän on todellinen pienokainen.
Etymologia
peräisin sanasta 'pieni', diminutiivimuoto lempeässä tai suloisessa merkityksessä
Käännökset
| englanti |
babe yearling |
Riimisanakirja
pienokainen rimmaa näiden kanssa:
takainen, haudantakainen, historiantakainen, rajantakainen, rintamantakainen, kuolemantakainen, tavantakainen, lahdentakainen, merentakainen, valtamerentakainen
Liittyvät sanat
beibi, sylilapsi, piipertää, kultakutri, imeväisikäinenLäheisiä sanoja
pienoisromaani, pienoistaide, pienoisveistos, pienokainen, pienosakas, pienpaine