piha
substantiivi
-
Talon tai rakennuksen ympärillä oleva alue, joka voi olla nurmikkoa, puutarhaa tai asfalttia.
Lapset leikkivät pihalla koko päivän.
Taivutus
yks. nom. piha, yks. gen. pihan, yks. part. pihaa, yks. ill. pihaan, mon. gen. pihojen pihain, mon. part. pihoja, mon. ill. pihoihin.
Esimerkit
Lapset leikkivät piha täynnä leluja.
Pihan kukat kukkivat kauniisti keväällä.
Talon piha on iso ja vihreä.
Etymologia
suomalais-permiläinen pica; sukulaissanat karjala piha, viro piht (palisade). Englanniksi courtyard
Käännökset
| englanti |
grounds barnyard court |
Slangisanakirja
-
bitsku
-
pide : Mut pidel oli ihat omat sääntösä.
-
pihalla: ymmällä : Mä oli alussa ihan pihalla, en tajunnu mitään.
-
pitsgulla: pihalla / pihamaalla
-
pitsku : Pitskul präijättii aina kaikkee.
Sanonnat
"Piha on liukas mutta pulu ei kaadu."
Riimisanakirja
piha rimmaa näiden kanssa:
karjapiha, takapiha, ratapiha, esipiha, kotipiha, linnanpiha, nänninpiha, valopiha, kävelypiha
Liittyvät sanat
piha-alue, pihamaa, omakotitalo, krassi, valaisinpylväsLäheisiä sanoja
pigmentoitua, pigmentti, pigmenttisolu, piha, piha-alue, pihahdella