pihinä

substantiivi

Korkea ja hienokainen ääni, joka syntyy esimerkiksi ilmavirran kulkiessa tiukasta raosta.
Tuulessa kantautui omituinen pihinä.

Taivutus

yks. nom. pihinä, yks. gen. pihinän, yks. part. pihinää, yks. ill. pihinään, mon. gen. pihinöiden pihinöitten pihinäin, mon. part. pihinöitä, mon. ill. pihinöihin.

Synonyymisanakirja

pihinä

vinkuminen, korina, kihinä, pärskähdys, pihahdus, sihahdus, sokellus, soperrus.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Yöllä kuului omituisia pihinöitä.
Laitteesta kuului hiljaista pihinää.
Pihinä oli niin hiljaista

Etymologia

Johdettu suomalaisesta verbistä 'pihistä', joka kuvaa hiljaista ääntä tai suhinaa.

Käännökset

englanti	wheeze sputter sizzle
venäjä	шипение, хрип (m), хрипе́ние
ruotsi	fräsande, pysande
saksa	Keuchen, Schnaufen, Röcheln
italia	rantolo (m), anelito (m)
puola	charczenie, sapanie

Riimisanakirja

pihinä rimmaa näiden kanssa:

kihinä, sihinä

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

pihdata, pihdit, pihi, pihinä, pihistellä, pihistä

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro