piika

substantiivi

  1. Naishenkilö, joka työskentelee erityisesti kotitaloustöissä.

    Vanhoissa kartanoissa oli usein monta piikaa.
Taivutus

yks. nom. piika, yks. gen. piian, yks. part. piikaa, yks. ill. piikaan, mon. gen. piikojen piikain, mon. part. piikoja, mon. ill. piikoihin.

Synonyymisanakirja

piika

  1. palvelija, kotiapulainen, sisäkkö, palvelijatar, palvelustyttö.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Vanha piika asui talossa yksinään.
Piika oli ahkera ja ahkerasti työskentelevä.
Hän palkkasi piian auttamaan kotona.

Etymologia

Alkuperältään germaaninen, mahdollisesti ruotsin 'piga', tarkoittaen palvelijaa.

germaaninen (saksa, gootti, langobardi, muinaisyläsaksa, ruotsi); sukulaissanat pohjoissaame biiga, ruotsi piga. Englanniksi maid

Sanonnat

"Ennen viina jäätyy kuin piika paleltuu."

"Ennen viina jäätyy, ennekö piika paleltuu."

"Ja se piaru, joka ruustinnalta pääsi, olokoho mun, ilimootti pappilan piika viarahillen."

"Ja se piaru, joka ruustinnalta pääsi, olokohomun Ilimootti pappilan piika viarahillen."

"Kaikkea se sakemanni keksii, sanoi piika kun siilin näki."

Riimisanakirja

piika rimmaa näiden kanssa:

vanhapiika, sinipiika, lapsenpiika, käenpiika

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

piidioksidi, piiesine, piihin, piika, piikata, piikikkyys

Rakastatko sanoja? Tarvitsetko lisää määritelmiä?

Tilaamalla Suomen suurimman sanakirjan saat tuhansia määritelmiä ja tarkennetun haun ilman mainoksia!

Suomisanakirja Pro