piippalakki
substantiivi
-
Lakki, jossa on piipun muotoinen lippa.
Vanha ukko käytti aina piippalakkia.
Taivutus
yks. nom. piippalakki, yks. gen. piippalakin, yks. part. piippalakkia, yks. ill. piippalakkiin, mon. gen. piippalakkien, mon. part. piippalakkeja, mon. ill. piippalakkeihin.
Synonyymisanakirja
piippalakki
-
lippalakki, lippis, korkkihattu, lippalakki, lippis, korkkihattu.
Esimerkit
Sotilailla oli piippalakki päässään.
Miehen piippalakki oli kadonnut tuulessa.
Vanha piippalakki roikkui eteisen naulakossa.
Etymologia
Yhdyssana: 'piippu' (piippu, putki) + 'lakki' (hattu).
Käännökset
Riimisanakirja
piippalakki rimmaa näiden kanssa:
kriminnahkalakki, puuhkalakki, kasakkalakki, virkalakki, uimalakki, napalakki, hiippalakki, lippalakki, koppalakki
Liittyvät sanat
piippolakki