pikkupuku
substantiivi
-
Lyhyt tai pieni juhlapuku tai iltapuku.
Hän pukeutui tyylikkääseen pikkupukuun illalliselle.
Taivutus
yks. nom. pikkupuku, yks. gen. pikkupuvun, yks. part. pikkupukua, yks. ill. pikkupukuun, mon. gen. pikkupukujen, mon. part. pikkupukuja, mon. ill. pikkupukuihin.
Esimerkit
Juhlissa oli useita pikkupukuisia vieraita.
Hänen pikkupukunsa oli tyylikäs.
Pikkupuku tekee vaikutuksen.
Etymologia
Koostuu sanoista 'pikku' ja 'puku', viitaten pieneen tai hienoon pukuun.
Käännökset
Läheisiä sanoja
pikkuporvarillinen, pikkuporvarillisuus, pikkuporvaristo, pikkupuku, pikkupulla, pikkupullo