poimu
substantiivi
-
Rypytys tai taitos esimerkiksi kankaassa.
Esiliinassa oli kaunis poimu.
Taivutus
yks. nom. poimu, yks. gen. poimun, yks. part. poimua, yks. ill. poimuun, mon. gen. poimujen, mon. part. poimuja, mon. ill. poimuihin.
Esimerkit
Hameessa oli kauniit poimut.
Vuoren rinteitä koristivat poimut.
Kangas laskeutui pehmeisiin poimuihin.
Etymologia
Alkuperä sanasta, joka tarkoittaa taitetta tai ryppyä.
Käännökset
Liittyvät sanat
ientasku, poimullinen, rynkky (2), kure, kurelankaLäheisiä sanoja
poimintamuisti, poiminto, poimiskella, poimu, poimuilla, poimuinen