puhekieli
substantiivi
-
Arjessa käytetty epämuodollinen kielimuoto, joka eroaa kirjakielestä.
Puhekieli on usein rennompaa kuin kirjakieli.
Taivutus
yks. nom. puhekieli, yks. gen. puhekielen, yks. part. puhekieltä, yks. ill. puhekieleen, mon. gen. puhekielten puhekielien, mon. part. puhekieliä, mon. ill. puhekieliin.
Esimerkit
Puhekieli voi erota kirjoitetusta kielestä merkittävästi.
Nuoret käyttävät usein omaa puhekieltään.
Perheessä käytetty puhekieli voi vaikuttaa identiteettiin.
Etymologia
'puhe' (speech) + 'kieli' (language), refers to spoken language.
Käännökset
| englanti |
vernacular |
| ranska | vernaculaire (m) |
| saksa | Umgangssprache (f) |
| kreikka | δημώδης (f) |
| italia | vernacolare (m) |
| latina | vernaculus, vernacularis |
| puola | język wernakularny (m), język potoczny (m) |
| venäjä | просторе́чие |
| ruotsi | vardagsspråk |
Riimisanakirja
puhekieli rimmaa näiden kanssa:
kohdekieli, lähdekieli, yleispuhekieli, elekieli, konekieli
Liittyvät sanat
arkikieli, slangiLäheisiä sanoja
puheissa, puhekaveri, puhekeskus, puhekieli, puhekielinen, puhekokoelma