puheputki
substantiivi
-
Ajanjakso, jolloin henkilö puhuu paljon tai jatkuvasti.
Hän oli varsinaisessa puheputkessa koko illan.
Taivutus
yks. nom. puheputki, yks. gen. puheputken, yks. part. puheputkea, yks. ill. puheputkeen, mon. gen. puheputkien, mon. part. puheputkia, mon. ill. puheputkiin.
Esimerkit
Hän oli todellisessa puheputkessa koko illan.
Puheputki katkesi
Käännökset
Läheisiä sanoja
puheopetus, puheoppi, puheposti, puheputki, puheripuli, puherytmi