puhkia

verbi

1. Kehittyä tai alkaa kasvaa, esim. silmuista.

   Nuoret lehdet puhkeavat keväällä.

Taivutus

yks. nom. puhkia, yks. gen. puhkin, yks. part. puhki, yks. ill. puhkisi, mon. gen. puhkikoon, mon. part. puhkinut, mon. ill. puhkittiin.

Esimerkit

Kumi uhkasi puhkiasta tiellä.
He tarkistivat renkaan ettei se puhkea.
Kuntoilija tunsi olonsa puhkiaksi.

Käännökset

Riimisanakirja

puhkia rimmaa näiden kanssa:

leuhkia, huhkia, kuhkia, nuuhkia

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

puhkeamisvaihe, puhkeilla, puhki, puhkia, puhkina, puhkinainen