punka
substantiivi
-
lepotila tai makuupaikka, joka on yleensä yksinkertainen tai väliaikainen
Rakensimme punkan metsään yöpymistä varten.
Taivutus
yks. nom. punka, yks. gen. pungan, yks. part. punkaa, yks. ill. punkaan, mon. gen. punkien punkain, mon. part. punkia, mon. ill. punkiin.
Esimerkit
Hänellä on viehättävä punka kesämökillä.
Punkka natisi vanhaan tapaan.
Punkassa nukkuminen oli yllättävän mukavaa.
Etymologia
Ei löydetty etymologiaa.
Käännökset
| englanti |
(alternative spelling of) pimpernel (gloss) puhekieltä flat tyre |
| ranska | mouron (m) |
| saksa | Gauchheil (m) |
| puola | kurzyślad (m) |