puuhkalakki
substantiivi
-
Hattu, jossa on koristeena tekoturkiksia tai höyheniä.
Vanhoissa elokuvissa näkee usein puuhkalakkeja.
Taivutus
yks. nom. puuhkalakki, yks. gen. puuhkalakin, yks. part. puuhkalakkia, yks. ill. puuhkalakkiin, mon. gen. puuhkalakkien, mon. part. puuhkalakkeja, mon. ill. puuhkalakkeihin.
Esimerkit
Puuhkalakki on vanhanaikainen päähine.
Isoäidillä oli kaunis puuhkalakki.
Puuhkalakki suojaa kylmältä.
Käännökset
Riimisanakirja
puuhkalakki rimmaa näiden kanssa:
kriminnahkalakki, kasakkalakki, virkalakki, uimalakki, napalakki, hiippalakki, piippalakki, lippalakki, koppalakki
Läheisiä sanoja
puuhiili, puuhioke, puuhka, puuhkalakki, puuhuonekalu, puuhuvila