päiväkausi
substantiivi
-
päivän pituinen ajanjakso
Päiväkausi kuluu nopeasti, kun on paljon tekemistä.
Taivutus
yks. nom. päiväkausi, yks. gen. päiväkauden, yks. part. päiväkautta, yks. ill. päiväkauteen, mon. gen. päiväkausien päiväkautten, mon. part. päiväkausia, mon. ill. päiväkausiin.
Esimerkit
Kesäisin päiväkausi on pitkä ja valoisa.
Talvisin viimeinen päiväkausi tuntuu lyhyeltä.
Päiväkausi vaikuttaa ihmisten rytmiin.
Etymologia
'päivä' (day) + 'kausi' (period), referring to a period of the day.
Käännökset
Riimisanakirja
päiväkausi rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Läheisiä sanoja
päiväjuna, päiväjärjestys, päiväkahvi, päiväkausi, päiväkerho, päiväkirja