päivällisaika
substantiivi
-
aika, jolloin päivällinen syödään
Päivällisaika oli tavallisesti kuuden maissa.
Taivutus
yks. nom. päivällisaika, yks. gen. päivällisajan, yks. part. päivällisaikaa, yks. ill. päivällisaikaan, mon. gen. päivällisaikojen päivällisaikain, mon. part. päivällisaikoja, mon. ill. päivällisaikoihin.
Esimerkit
Päivällisaika on yleensä alkuillasta.
He sopivat tapaamisen päivällisaikaan.
Kirjasimme päivällisajan muistiin.
Etymologia
'päivällinen' (dinner) + 'aika' (time), referring to dinner time.
Käännökset
Riimisanakirja
päivällisaika rimmaa näiden kanssa:
loppiaisaika, kustavilaisaika, muinaisaika, yleisaika, paikallisaika, alkamisaika, sulkemisaika, kukkimisaika, miettimisaika
Läheisiä sanoja
päivälepo, päivälleen, päivällinen, päivällisaika, päivälliskortti, päivälliskutsu