päivänseisaus
substantiivi
-
Aika vuodesta, jolloin päivä on pisimmillään tai lyhimmillään, kesä- tai talvipäivänseisaus.
Kesäpäivänseisaus on vuoden pisin päivä.
Taivutus
yks. nom. päivänseisaus, yks. gen. päivänseisauksen, yks. part. päivänseisausta, yks. ill. päivänseisaukseen, mon. gen. päivänseisausten päivänseisauksien, mon. part. päivänseisauksia, mon. ill. päivänseisauksiin.
Synonyymisanakirja
päivänseisaus
-
kosminen aika, kesäpäivänseisaus, Kesäpäivänseisaus, keskikesä, juhannus, 21. kesäkuuta, talvipäivänseisaus.
Esimerkit
Talvipäivänseisaus on vuoden pimein päivä.
Kesäpäivänseisausta juhlitaan juhannuksena.
Päivänseisaus vaikuttaa maapallon kiertoon.
Etymologia
Yhdistelmäsana 'päivä' (day) ja 'seisaus' (solstice), viittaa kesä- tai talvipäivänseisaukseen.
Käännökset
| englanti |
solstice |
| ranska | solstice (m) |
| saksa | Sonnenwende (f) |
| kreikka | ηλιοστάσιο |
| unkari | napforduló |
| italia | solstizio (m) |
| puola | przesilenie |
| romania | solstițiu, solstițiul verii, solstițiul iernii |
| venäjä | солнцестоя́ние |
| ruotsi | sommarsolstånd (the longest day), vintersolstånd (the shortest day), solstånd |
Riimisanakirja
päivänseisaus rimmaa näiden kanssa:
seisaus, talvipäivänseisaus, kesäpäivänseisaus, työnseisaus, veisaus
Läheisiä sanoja
päivänsankari, päivänsappi, päivänsarastus, päivänseisaus, päivänseisauspiste, päivänselvä