pääkallo
substantiivi
-
Kallon yläosa, joka suojaa aivoja.
Arkeologit löysivät muinaisen ihmisen pääkallon kaivauksissa.
Taivutus
yks. nom. pääkallo, yks. gen. pääkallon, yks. part. pääkalloa, yks. ill. pääkalloon, mon. gen. pääkallojen, mon. part. pääkalloja, mon. ill. pääkalloihin.
Synonyymisanakirja
pääkallo
-
kallo, kallo, pääkuppi, kallo, sphenoid bone, crane.
Esimerkit
Pääkallo on osa ihmisen luurankoa.
Hyllyllä oli vanha pääkallo koristeena.
Tatuointi esitti yksityiskohtaista pääkalloa.
Etymologia
Yhdistelmä sanoista 'pää' ja 'kallo', viittaa ihmisen tai eläimen kalloon.
Käännökset
| englanti |
skull death's head |
| ranska | crâne (m) |
| saksa | Schädel (m), Kranium |
Riimisanakirja
pääkallo rimmaa näiden kanssa:
suklaa-, valkea-, mega-, giga-, haja-, laaka-, raaka-, taka-, deka-, seka-
Liittyvät sanat
merirosvolippu, irvistää, ristiin (2), ristissäLäheisiä sanoja
pääjoukko, pääjuuri, pääjäsen, pääkallo, pääkallokeli, pääkallokiitäjä