raakamaa
substantiivi
-
Käsittelemätöntä tai viljelemätöntä maata.
Raakamaata ostettiin kaavoitusta varten.
Taivutus
yks. nom. raakamaa, yks. gen. raakamaan, yks. part. raakamaata, yks. ill. raakamaahan, mon. gen. raakamaiden raakamaitten, mon. part. raakamaita, mon. ill. raakamaihin.
Esimerkit
Raakamaa oli vielä metsittynyttä ennen kaavamuutosta.
Raakamaasta suunniteltiin rakennusalue.
Investoinnit raakamaahan kasvoivat.
Etymologia
raaka + maa
Käännökset
Läheisiä sanoja
raakalaisuus, raakalauta, raakaluonteinen, raakamaa, raakamakkara, raakamalmi