rahina
substantiivi
-
Kevyt, naukuva tai kitisevä ääni, joka syntyy kahden pinnan liikkumisessa toisiaan vasten.
Lumen kevyt rahina kuului taustalla.
Taivutus
yks. nom. rahina, yks. gen. rahinan, yks. part. rahinaa, yks. ill. rahinaan, mon. gen. rahinoiden rahinoitten rahinojen rahinain, mon. part. rahinoita rahinoja, mon. ill. rahinoihin.
Esimerkit
Portaissa kuului rahinaa.
Oven rahina herätti hänet.
Kadulla kuului auton rahinaa.
Etymologia
Ääntä kuvaava sana, viitaten pehmeään, toistuvaan ääneen, kuten kahinaan.
Käännökset