raikuli
substantiivi
-
Iloinen, huoleton tai riehakas henkilö.
Tunnettu raikuli oli taas juhlan keskipisteessä.
Taivutus
yks. nom. raikuli, yks. gen. raikulin, yks. part. raikulia, yks. ill. raikuliin, mon. gen. raikulien raikuleiden raikuleitten, mon. part. raikuleja raikuleita, mon. ill. raikuleihin.
Esimerkit
Hän oli tunnettu raikuli kaupungissa.
Raikuli tempoili kaupungin kaduilla.
Hänen raikuliaiheensa herättivät hilpeyttä.
Käännökset
Riimisanakirja
raikuli rimmaa näiden kanssa:
kuli, sekuli, kekkuli, vekkuli, pojanvekkuli, rokuli, vatkuli, ukuli
Läheisiä sanoja
raikkaanmakuinen, raikkaantuoksuinen, raikua, raikuli, raikulipoika, raikulityttö