raivari
substantiivi
-
Arkikielinen termi raivokohtaukselle, äkilliselle tunteenpurkaukselle.
Hän sai raivarin, kun asia ei mennyt suunnitelmien mukaan.
Taivutus
yks. nom. raivari, yks. gen. raivarin, yks. part. raivaria, yks. ill. raivariin, mon. gen. raivarien raivareiden raivareitten, mon. part. raivareja raivareita, mon. ill. raivareihin.
Esimerkit
Hän sai raivarin kuultuaan uutiset.
Kouluikäinen heitti raivarin keskellä kauppaa.
Stressi sai hänet raivarin partaalle.
Etymologia
Puhekielinen lyhenne sanasta *raivokohtaus*
Käännökset
| englanti |
puhekieltä a fit of rage
|
| ranska | coup de colère |
| saksa | Wutanfall (m), Ausraster (m), Tobsuchtsanfall (m) |
| kreikka | νευράκια-p, qualifier regarding children πείσματα-p |
| unkari | hiszti |
| italia | bizza (f) |
| puola | histeria |
| romania | pandalie (f), toană (f) |
| venäjä | исте́рика (f), при́ступ гнева (m) |
| ruotsi | raseriutbrott, utbrott |
Slangisanakirja
-
raivokohtaus / voimakas hermostuminen : Make sai ihme raivarin ku oltiin hississä.
-
raivoisa suoritus urh esim jalkapallossa potku : Ykä ei ikinä sijottanu, se skotas aina raivarin.
Läheisiä sanoja
raivaaja, raivaamaton, raivain, raivari, raivata, raivaus