rantakatu
substantiivi
-
katu, joka kulkee rannan suuntaisesti.
Rantakatu oli täynnä turisteja kauniina kesäpäivänä.
Taivutus
yks. nom. rantakatu, yks. gen. rantakadun, yks. part. rantakatua, yks. ill. rantakatuun, mon. gen. rantakatujen, mon. part. rantakatuja, mon. ill. rantakatuihin.
Esimerkit
Rantakatu oli vilkas iltapäivällä.
He kävelivät pitkin rantakatua auringonlaskun aikaan.
Rantakadulla oli monia kahviloita ja ravintoloita.
Käännökset
Liittyvät sanat
täytemaa, itäinenLäheisiä sanoja
rantakana, rantakasvi, rantakasvillisuus, rantakatu, rantakirppu, rantakivi