reki
substantiivi
-
Ajoneuvo, jolla kuljetaan lumella, yleensä hevosen vetämänä.
Lapset laskivat mäkeä vanhalla rekellä.
Taivutus
yks. nom. reki, yks. gen. reen, yks. part. rekeä, yks. ill. rekeen, mon. gen. rekien, mon. part. rekiä, mon. ill. rekiin.
Esimerkit
Vanhanajan reki on kaunis katsella.
Valjasta hevoset rekeen.
Reki kulkee sujuvasti lumisessa metsässä.
Se oli sama reki, jolla mummon isä, piispa vainaja, oli suorittanut hiippakuntansa tarkastusmatkat
Mutta kaikkien äänien vihdoin vaiettua, kun reki pakkasessa kitisten tuntui jo laskeutuneen järvenselän tasaiselle jäälle, hän yht'äkkiä riuhtaisi taljat syrjään ja ponnahti istumaan
Tiukuset helähtivät soimaan ja kitisten ja natisten reki alkoi lipua pakkasessa kovettuneella lumella
Etymologia
Lainasana balttilaisista kielistä
baltialainen (latvia, liettua, muinaispreussi); sukulaissanat viro regi, karjala regi, pohjoissaame reahka, liettua roges. Englanniksi sledge
Käännökset
Slangisanakirja
-
rekka: rekisterikilpi
-
rekkari: rekisterikilpi : Rekkari oli nii snöges, ettei siit saanu selvää.
Liittyvät sanat
tapaninajo, tapaninajelu, vällyt, liirtääLäheisiä sanoja
reiällinen, rejekti, rekallinen, reki, rekiajelu, rekikeli