renkutus
substantiivi
-
yksinkertainen ja usein toistuva laulunpätkä tai sävelmä
Lasten suosikki oli leirinuotiolla laulettava renkutus.
Taivutus
yks. nom. renkutus, yks. gen. renkutuksen, yks. part. renkutusta, yks. ill. renkutukseen, mon. gen. renkutusten renkutuksien, mon. part. renkutuksia, mon. ill. renkutuksiin.
Esimerkit
Lapsi lauloi pientä renkutusta koko päivän.
Hänen renkutuksensa tarttui muihinkin.
Renkutus oli yksinkertainen mutta iloinen.
Etymologia
Johdettu verbistä 'renkkua', jolla ei ole selkeää alkuperää.
Käännökset