reuhake
substantiivi
-
kaarne tai harrastus eristyneen talossa tai tunikka
Vanha reuhake oli koristeltu kukkakuvioilla.
Taivutus
yks. nom. reuhake, yks. gen. reuhakkeen, yks. part. reuhaketta, yks. ill. reuhakkeeseen, mon. gen. reuhakkeiden reuhakkeitten, mon. part. reuhakkeita, mon. ill. reuhakkeisiin reuhakkeihin.
Esimerkit
Reuhake pölytti koko huoneen.
Vanhat huonekalut muuttuivat reuhakeiksi.
Hän sai allergiaoireita reuhakeesta.
Etymologia
onomatopoetic, refers to coarse material or debris
Käännökset
Läheisiä sanoja
retusointi, retustaa, retuuttaa, reuhake, reuhata, reuhka