reunake

substantiivi

1. Reunan ulompi osa, erityisesti suojeleva osa.

   Astian reunake oli koristeltu.

Taivutus

yks. nom. reunake, yks. gen. reunakkeen, yks. part. reunaketta, yks. ill. reunakkeeseen, mon. gen. reunakkeiden reunakkeitten, mon. part. reunakkeita, mon. ill. reunakkeisiin reunakkeihin.

Synonyymisanakirja

reunake

1. koskelence.

Lisää synonyymejä Synonyymit.fi:ssä

Esimerkit

Reunake talon ympärillä kaipasi maalausta.
Puutarhan reunake oli koristeellisesti suunniteltu.
Pihalle lisättiin uusi reunake koristeeksi.

Käännökset

Riimisanakirja

reunake rimmaa näiden kanssa:

linnake

Lisää riimejä

Läheisiä sanoja

reuna-alue, reunaehto, reunahuomautus, reunake, reunakepäärme, reunakoriste