riimu
substantiivi
-
muinainen riimukirjain tai symboli
Riimut kertoivat tarinan viikinkiajalta.
Taivutus
yks. nom. riimu, yks. gen. riimun, yks. part. riimua, yks. ill. riimuun, mon. gen. riimujen, mon. part. riimuja, mon. ill. riimuihin.
Synonyymisanakirja
riimu
-
päitset, suitset, hackamore, tallipäitset, riimukirjain.
Esimerkit
Hevonen kantoi kauniita riimuja päällään.
Riimu on tärkeä osa hevosen varusteita.
Näyttävä riimu kiinnitti kaikkien huomion.
Etymologia
Peräisin skandinaavisista kielistä, viitaten muinaisgermaanisiin aakkosiin.
Käännökset
| englanti |
rune thorn halter |
| ranska | licou (m), licol (m), rune (f) |
| saksa | Halfter, Rune |
| kreikka | καπίστρι, ρούνος (m) |
| unkari | kötőfék |
| italia | capestro (m), cavezza (f), runa (f) |
| latina | capistrum, runa (f) |
| puola | kantar (m) |
| romania | căpăstru |
| venäjä | узда́ (f), по́вод (m), недоу́здок (m), ру́на (f) |
| ruotsi | grimma, runa |
Riimisanakirja
riimu rimmaa näiden kanssa:
imu, rasvaimu, leimu, syysleimu, limu, loimu, poimu, rasvapoimu, mongolinpoimu
Liittyvät sanat
riimu (2)Läheisiä sanoja
riimittää, riimitys, riimitön, riimu, riimukalenteri, riimukirjain
Vastaukset Vastaukset.fi:ssä