rikko
substantiivi
-
isokokoinen rikkaruoho
Tämä pelto on täynnä rikkoa, jotka täytyy niittää.
Taivutus
yks. nom. rikko, yks. gen. rikon, yks. part. rikkoa, yks. ill. rikkoon, mon. gen. rikkojen, mon. part. rikkoja, mon. ill. rikkoihin.
Synonyymisanakirja
rikko
-
ruohokasvi, ruohovartinen kasvi, ruoho, rikot, Saxifraga-suku, kultarikko, Saxifraga aizoides, papelorikko, Saxifraga granulata, rikko', Saxifraga hypnoides.
Esimerkit
Rikko on kasvi
Etymologia
sukulaissanat pohjoissaame rihkku. Englanniksi breach
Käännökset
Slangisanakirja
-
mäsäksi, lyö: rikkoa : Broidi löi sen dörtsin ihan mäsäks.
-
panna atomeiks: rikkoa perinjuurin
-
spragaa: rikkoontua / luhistua kasaan
-
sönraa: rikkoa
-
söntraa: rikkoa
Riimisanakirja
rikko rimmaa näiden kanssa:
haarikko, parlamentaarikko, europarlamentaarikko, raajarikko, rajarikko, karikko, vararikko, varikko, takavarikko
Läheisiä sanoja
rikkiviisaasti, rikkiviisas, rikkiviisaus, rikko, rikkoa, rikkoja